Isossa-Britanniassa asuva elokuvantekijä ja Emmy-voittaja Peter Hamblin on saanut valmiiksi uusimman lyhytelokuvansa In Hope of Nothing, jota hän kuvasi yksinomaan LUMIX S1H -kameralla. Elokuvan inspiraationa on taistelu, joka indie-elokuvantekijöillä on vastassaan, kun he yrittävät saada ideansa valkokankaalle. Peter selittää, "Indie-elokuvien teon ytimessä on säpinää, kun elokuva yritetään saada valmiiksi. Se on sekä läkähdyttävää että tyydyttävää samalla kertaa. Tämä oli inspiraationa elokuvallemme In Hope of Nothing.
Peter Hamblinia kiehtoo ajatus jonkin luomisesta tyhjästä. "Ajatuksen tai tunteen ottaminen ja sen herättäminen eloon tavalla, joka viihdyttää ja yllättää ihmisiä, on jotain josta olen aina nauttinut." Olen aina pitänyt elokuvasta mediana sekä sen subjektiivisesta luonteesta. Tämä kyky herättää tunteita ja viihdyttää, pitää ihmiset jännityksessä, arvailemassa, mihin tarina on menossa, on taianomaista. Elokuvan mahdollisuudet ovat rajattomat, ja se tarjoaa mahdollisuuden venyttää tarinankerronnan rajoja. Rajojen venyttäminen ja riskien ottaminen on myös keskiössä elokuvassa In Hope of Nothing. Se on elokuva kahdesta veljeksestä, jotka yrittivät tehdä elokuvan kolme vuotta sitten, mutta studio katkaisi heidän budjettinsa, koska he eivät päässeet yksimielisyyteen päähenkilönsä Leonardin hahmosta. He saavat toisen tilaisuuden, kunhan sopivat siitä, kuka Leonard on. Tästä alkaa veljesten tutkimusmatka."
Mistä pidit eniten LUMIX S1H -kamerassa? "Mistäpä en olisi pitänyt? Minulle tärkeimpiä ominaisuuksia ovat anamorfinen, vähäinen valaistus ja dynaaminen alue. Anamorfinen kuvaaminen pienellä kameralla on hienoa, koska sen avulla voin tallentaa haluamani vintage-estetiikan, kun siirrän sitä ympäriinsä Steadicam-jalustalla pitkissä otoksissa. Meillä on paljon vähäisessä valossa kuvattavia, tunnelmallisia, suuren kontrastin sisältäviä kohtauksia. Tämä kamera on lähes häiriötön jopa suurilla ISO-asetuksilla. Enemmän kuin 14 askelta dynaamisella alueella on upeaa, ja tiedostoissa on paljon enemmän tietoja videon käsittelyä varten. Tämä kamera todella täydentää luovaa prosessiamme ja antaa uskomattomia tuloksia. Se on kova kilpailija monien kalliimpien elokuvakameroiden kanssa erityisesti, kun katsotaan hintaa. Elokuvantekijät, joilla ei ole varaa kalliisiin kameroihin, saavat saman laadun ja toiminnallisuuden S1H-kameralla."
Miten elokuva tehtiin? "Elokuvanteossa tiimityö on kaikki kaikessa. Ilman tuottajaani Frankie Foggia, kuvaajaani Sam Dewaria ja legendaarista Zack Melluishia minä/me emme voisi tehdä, mitä teemme." Kuvaaja Saw Dewar selittää joitakin teknisiä yksityiskohtia: "Käytimme anamorfista kuvausta, joten käytimme kameraa 4:3-suhteella ja tarkkuudella 3328x2496. Käytimme pääasiassa nopeutta 24 kuvaa/s (4:2:2, 10-bittinen, All-I-koodekki), mutta jotkin kohtaukset kuvattiin nopeudella 48 kuvaa/s. Anamorfinen kuvausmahdollisuus tässä kamerassa oli ratkaisevaa. Tietääkseni mikään muu tämän kokoluokan kamera ei pysty siihen.
Indie-elokuvat ovat leikkikenttä. Sääntöjä ei ole, ja voit kokeilla ja luoda mitä tahansa. Luova prosessi on aina sama (seuraa tuntemuksiasi ja vastojasi). Loppujen lopuksi on rakastettava sitä, mitä tekee, sillä tämä on erittäin subjektiivinen media ja aina löytyy vihaajia. Minulle on tärkeää kokeilla rajojani, välttää toistoa ja löytää prosessista iloa. Tämä on myös sanomani tässä elokuvassa: ala toimia ja tee se, vaikka sinulla ei olisi budjettia, koska se on ensimmäinen askel matkalla oppimiseen ja kasvamiseen."
Peter Hamblin
Etelä-Afrikassa syntynyt ja Durbanissa kasvanut Peter on matkustellut ja elänyt monissa paikoissa eri puolella maailmaa, kuten Los Angeles, Lontoo ja Kapkaupunki. Hän aloitti uransa mainosalalla, mutta tajusi heti haluavansa luoda pitkiä sarjoja ja elokuvia. Siinä vaiheessa hän perusti tuotantoyhtiö Hamblin Imageryn vuonna 2009. Hänen uransa kohokohtiin tähän mennessä kuuluu lyhytelokuvan "Wright side of Wrong" kirjoittaminen, tuottaminen ja ohjaaminen. Se voitti parhaan lyhytelokuvan ja parhaan leikkauksen palkinnot Yhdysvalloissa X Dance Action Sports -elokuvafestivaaleilla. Hänen viimeisin saavutuksensa on elokuvan "Let’s Be Frank" kirjoittaminen, tuottaminen ja ohjaaminen. Se on fiktiivinen/ei-fiktiivinen kuvaus big wave -surffaajan maailmasta. Se tuo tuoreen uuden tyylin surffauselokuviin ja tutkii elokuvantekemisen taidetta. Se voitti useita parhaan elokuvan palkintoja maailmanlaajuisesti, mukaan lukien Emmyn.
