Olivier Anrigo on ranskalainen kuvajournalisti, joka on työskennellyt uutistoimistoille, kuten Thomson Reuters ja EPA. Hän työskentelee yhä AP:lle (Associated Press). Vuosien kuluessa Anrigon asiakaskunta on laajentunut uutistoimistoista tavaramerkkeihin ja merkittäviin organisaatioihin. Äskettäin hän oli yksi lähes 400 valokuvaajasta, jotka kuvasivat Cannesin elokuvajuhlia. Kilpailu on niin kovaa, että on vaikeaa erottua joukosta ja varmistaa, että saa juuri haluamansa kaltaiset valokuvat. ”Kuvajournalistina työskentely opetti vuosien kuluessa lähestymään kohdetta eri kulmista. Havainnointi on tärkeintä.” Anrigo otti LUMIX S1:n ja S1R:n mukaansa Cannesiin.
Cannesin elokuvajuhlat ovat Olivierille ainutlaatuinen ja erityinen tapahtuma. ”Aikataulu on erittäin kiireinen. Aamulla on kuvauksia, päivällä konferensseja ja iltaisin tapahtumia, mikä vaatii minulta erinomaista järjestelmällisyyttä. Se on kuin maraton. Varautuminen ja kunnon valmistautuminen ovat olennaisen tärkeitä.”
Elokuvajuhlilla työskenneltäessä on oltava valmis tarttumaan oikeanlaisiin välineisiin välittömästi, kun niitä tarvitaan. Saatan tarvita laajakulmaa tai äärimmäistä tarkkuutta, joten joudun tekemään valintoja jatkuvasti. Olivierin valinnat tälle työmatkalle olivat LUMIX S1R ja LUMIX S1, LUMIX 24–105 mm f/4, LUMIX S PRO 70–200 mm f/4, Leica 16–35 mm ja Leica 90–280 mm. ”Parhaat valokuvaajat pystyvät analysoimaan jokaisen tilanteen lähes välittömästi ja tekemään oikeita päätöksiä oikeaan aikaan.
Jos näen yksityiskohtia puvussa tai asusteessa, valintani on 70–200 mm. Valitsemalla 24–105 mm:n voin ottaa laajoja kuvia punaisella matolla olevasta henkilöstä tai kohteesta. Se voi olla kuuluisa näyttelijä, upea pitkä iltapuku tai matolla edestakaisin kävelevä stylisti.”
Kun lähes 400 valokuvaajaa työskentelee pienessä tilassa, tilanne voi villiintyä punaisella matolla melko nopeasti. ”Niin käy usein, kun punaiselle matolle astelee huippusuosittujen elokuvien henkilöitä, kuten Quentin Tarantinon Once Upon a Time ‑elokuvan Brad Pitt ja Leonardo DiCaprio. Vaikka pysyisimme tietyssä paikassa, käännymme ja väännymme aina löytääksemme mielenkiintoisia kulmia, mikä voi olla aika haastavaa, kun kaulassa roikkuu kaksi kameraa.”
Cannesin elokuvajuhlat mielletään usein ylenpalttisuuden ja ylellisyyden esiintymäksi. ”Se antaa valokuvaajalle mahdollisuuden poimia kliseitä tavanomaisuudesta. Harjaantuneelle katsojalle tapahtuma vilisee yksityiskohtia, ja rakastan sitä!” Elokuvajuhlilla Olivierin käytössä olivat LUMIX S1 ja SR1. Millaisen vaikutelman ne antoivat? ”Nämä kamerat täydentävät toisiaan erinomaisesti. S1R:n tiedostokoot olivat vaikuttavia. LUMIX S1:n herkkyyden ansiosta pystyin jatkamaan kuvaamista ilman salamaa myös heikossa valaistuksessa. Tarvittaessa pystyin valitsemaan suuremman ISO-arvon ja sain silti isoja tiedostokokoja.” Se ei kuitenkaan tarkoita, että Olivier olisi jättänyt salaman kokonaan käyttämättä: hän käytti halutessaan LUMIX S1R:n Profoto A1 ‑salamaa.
”Molemmat kuvannustavat ovat erittäin kiinnostavia ja mahdollistavat erilaisia tunnelmia ja valaistuksia. Elokuvajuhlilla järjestettiin esimerkiksi joka ilta sään salliessa rantanäytöksiä, joissa on todella erityinen tunnelma. Tällaisissa tilanteissa käytin joko kolmijalkaa kuvatakseni hitailla suljinajoilla tai pidin kameraa kädessä suuremmalla ISO-arvolla.”
Olivier jatkaa: ”Työskentely tällaisilla ammattilaisvälineillä tuntuu varmalta. Valokuvaajana voin tuntea, kuinka paljon energiaa, aikaa ja tarkkuutta Panasonicin suunnittelijat ovat käyttäneet näiden kameroiden kehittämiseen. Kameroita on helppo käsitellä, ja painikkeet ovat sopivissa paikoissa. Niiden ergonomia on erinomainen!”
Erinomaiset valokuvat onnistuvat varmistamalla, että tarkennus kohdistuu oikeaan kohtaan. Se voi olla hankalaa, kun kuvataan matolla liikkuvia ja yllättäviä eleitä sekä liikkeitä tekeviä kohteita.
”Siksi päätin käyttää (jatkuvaa) AFC-tilaa. Vaihdoin kuitenkin usein tarkennuskohtien tilaa yhdestä pisteestä vaakasuuntaiseen pisteeseen ja 225 tarkennuskohtaan. Ne kaikki toimivat oikein hyvin.”
Tätä toimeksiantoa varten hän käytti eniten vaihtoehtoja LUMIX 24–105 mm f/4 ja LUMIX S PRO 70–200 mm f/4. ”Molemmat täydentävät objektiivit ovat korkealaatuisia, mikä näkyy kuvien tarkkuudessa. Suhtauduin vähän varauksella LUMIX 24–105 mm f/4:n käyttöön sen laajan polttotason vuoksi, mutta epäilykseni osoittautuivat turhiksi, kun käytin sitä Qatarin MotoGP:n iltaraporttiin viime kuussa.”
Punaisessa iltapuvussa kuvattu Winnie Harlow on yksi Olivierin Cannesin suosikeista. ”Winnie on 24-vuotias kanadalainen malli, jolla on vitiligo (ihon väriainekatoa aiheuttava valkopälvi). Kuva hänestä punaisessa iltapuvussa punaisella matolla on erittäin vaikuttava: hän todellakin erottuu joukosta.”
Olivier Anrigo
Ranskalainen valokuvaaja Olivier Anrigo sai innoituksen valokuvaukseen isältään erittäin nuorena. Perheyrityksessä työskentelemällä Olivier oppi hiljalleen tuntemaan valokuvausmateriaalit ja ammatin ainutlaatuiset salat erittäin tarkasti.
Hänen uransa käännekohta oli tapaaminen Reutersin valokuvaajan Eric Gaillardin kanssa. Olivier liittyi Eric Gaillardin tiimiin kansainvälisessä uutistoimistossa ja työskenteli alan parhaimpien kuvajournalistien kanssa. Hän oppi luomaan menestyviä dokumenttitarinoita reagointikykynsä ja menetelmänsä avulla ja kehitti lopulta oman tyylinsä.
Luonnon ja villieläinten valokuvaukseen intohimoisesti suhtautuva Olivier päätti lähteä tutkimusretkille ympäri maailmaa (Afrikka, Eurooppa, napapiiri), mitä varten hän sai tukea järjestöiltä, kuten Fondation Prince Albert II de Monaco ja Fondation Nicolas Hulot.
Nykyään hän työskentelee kuvajournalistina kansainvälisille toimistoille, joita ovat esimerkiksi EPA ja L’Equipe. Osaamistaan mielellään muille jakava Olivier kehitti projektin, joka on lähellä hänen sydäntään: safarivalokuvausta Masai Maran kansallisella suojelualueella Keniassa ja Tansaniassa.
